Go Canada Go!

Go Canada Go! viestin laittoi Pasi, yhden työssäoppimiseni ohjaaja. Ohjeet jatkuivat: "Mene ja ole kuin sieni. Ime sieltä itseesi kaikki tieto ja mahdollisuudet. Ja muista lähettää kuvia." Pasi on ihminen, jota pitää enimmäkseen lukea oikealta vasemmalle. Pasin motto on: Älä  todellakaan tee tänään mitään, minkä voit jättää huomiselle." Jos pyydät Pasilta jotain, Pasi vastaa heti, ei käy. Mutta aina se kävi. Pasi neuvoi, auttoi ja opasti. Tällä kertaa Pasi puhui normaalisti ja todellakin tarkoitti sitä, että minulle oli annettu ainutlaatuinen tilaisuus. 

Monta listaa asioista, mitkä pitää muistaa. Monta listaa vaatteista ja tavaroista, mitkä pitää ottaa mukaan. Kopioita tarvittavista ja tärkeistä papereista. Tiedon etsintää netistä; matkustamisesta, lentokentistä ja Kanadan elämänmenosta sekä kulttuurista. Oppilaitoksen tarjoamat valmennukset verkossa ja paljon omaa henkistä valmistautumista. Odotusta ja jännitystä. Vielä tässä iässäkin. Kaikkeen ei voi aina valmistautua, mutta ihan kylmiltään koneeseen ei ehkä kannata hypätä.

3.2.18 kello 11.30 aikaan kokoontui etuoikeutettujen kokkiopiskelijoiden ryhmä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Eri puolilta Suomea koostuvan ryhmän jäsenet olivat suurimmaksi osaksi toisilleen täysin tuntemattomia, mutta yhteinen ja yhdistävä kokemus alkoi suuren näyttötaulun alta, jatkui check innin kautta bag dropiin, turvatarkastukseen ja Lontooseen lähtevään koneeseen. Erittäin valitettavaa oli, että yhden ryhmään kuuluvan matkaan tuli ennen lähtöä este, mutta toivotaan ja uskotaan, että hän pääsee mukaan seuraavalla kierroksella.

Lento Lontooseen oli nopea siirtymä. Etukäteen ajateltuna oletin, että koneen vaihto tiukassa aikataulussa Heathrown kentällä olisi vaikeaa, mutta ei se ollut. Opasteet olivat hyvät ja yhteys terminaalista toiseen oli nopea. Just follow the purple line.

Yli seitsemän tunnin lento Montrealiin sujui sekin mukavasti. British Airwaysin kone oli iso ja vakaan tuntuinen ja tarjoilu pelasi kiitettävästi. Pakettiin kuului jopa viiniä ruoan kanssa. Eipä huono juttu ollenkaan.

Montreal-Pierre Elliot Trudeaun kansainvälisellä lentoasemalla teimme ensin automaatilla selvityksen maahantulosta ja sen jälkeen siirryimme virkailijan tiskin eteen. Valmentautumisessa oli ollut puhetta, että kysymykset voivat olla hyvinkin tiukkaan sävyyn esitettyjä, ja sitä ne todellakin olivat. Jokainen meistä kuulusteltiin erikseen ja papereita piti kaivella tiskille tarkastettavaksi. Lopulta virkailijalta irtosi jopa ainakin ehkä sellainen pieni hymyn tapainen, ja hän toivotti meidät tervetulleeksi Kanadaan.

Kaikkien laukut olivat myös matkanneet onnistuneesti Montrealiin saakka ja shuttle kuljetuksella matkamme jatkui lentokenttä hotelliin. Majoittuminen huoneisiin, hetken istuminen ja hengähtäminen baarissa, ja kaikki olivat valmiita nukkumaan.

Hotellin aamiaisella saimme tiedon matkamme isännältä chef Gaetan Tessieriltä, että Gatineaun alueella oli satanut runsaasti lunta. Gaetan pyysi meitä viipymään Montrealissa vielä seuraavaan päivään. Uskoimme häntä ja saimme hotellista samat huoneet vielä toiseksi yöksi.

Meille jäi sitten se päivä viettää aikaa Montrealissa ja päätimme vähän tutustua kaupunkiin. Ensin matkasimme shuttlella takaisin lentoasemalle ja haimme Hertzin vuokraamosta meille varatun auton alle. Sitten osoitetta navigaattoriin ja kylälle. Vajaan parin tunnin hieman epämääräisen pyörimisen jälkeen olimme onnellisesti takaisin kotona, omassa hotellissa. Tulipahan käytyä ja vähän nähtyäkin voisi kuitenkin sanoa tähän kohtaan.

Seuraavana päivänä heti kello yhdentoista jälkeen lastauduimme toyotaan, isoon sellaiseen, ja otimme suunnan kohti Montebelloa ja Chocomotivea, mikä oli sovittu paikaksi Gaetanin tapaamiseen.  Matka sujui hyvin ja olimme hyvissä ajoin paikalla. Katselimme hieman ympärille ja tutustuimme Chocomotiveen, joka on Gaetanin luoma paikka, mutta josta hän on sittemmin luopunut. Paikka on hieno, lämminhenkinen ja täynnä käsityönä tehtyjä houkuttelevia tuotteita suklaasta olueen. Gaetan kertoi olevansa edelleen hyvin ylpeä paikasta ja ihan aiheesta.

ChocoMotive Montebello

Gaetanin perässä ajelimme meille varattua mökkiä kohti. Matkalla poikkesimme Chenevillen kylän kaupassa, koska isäntämme halusi meidän hankkivan haluamiamme aamupala tarpeita. Gaetan ei hyväksynyt vastaväitteitä, vaan hän maksoi kaiken sen, mitä olimme kärryyn keränneet.

Mökki oli hieno ja siisti. Tilaa oli enemmän kuin riittävästi ja kaikille löytyi oma huone, mikä tietysti on tärkeä asia siinä vaiheessa, kun kaipaa hetken omaa rauhaa.

Gaetan jätti meidät majoittumaan ja asettumaan taloksi. Hän sanoi tulevansa hakemaan meidät seuraavana päivänä, jotta näkisimme reitin koululle. Perinpohjainen huolehtiminen ja vieraanvaraisuus jatkui.

Ps. Koska alunperin oli vahva todennäköisyys sille, että meillä ei olisi nettiyhteyttä käytössä majoituksessa, ei kenelläkään ollut kannettavaa mukana matkatavaroissaan. Perillä kuitenkin selvisi, että mökissä on WiFi ja vastoin normaalia käytäntöä, kaukaiset vieraat saivat sen lopulta käyttöönsä. Nämä kirjoitukset luodaan työläästi puhelimella näppäilemällä. Mielestäni tämä yksityiskohta poistaa täysin vastuun enemmän kuin todennäköisiltä kirjoitusvirheiltä. Ja suurin piirtein kaikelta muultakin. Esim. jos / kun kuvia ilmestyy sinne tänne vääriin kohtiin. Lisäksi tekstit ilmestyvät viiveellä, ovat lyhyitä ja lauseet pelkistettyjä. Asiasisältö yritetään kuitenkin pitää mahdollisimman oikeana.